Euroopan herättäminen ja pelastaminen

Voidaanko Eurooppa herättää tai pelastaa?

Vai onko ‘kristillisyyden jälkeinen’ maanosa, kristikunnan entinen sydän, tuomittu muslimien ja barbaarien tallattavaksi, Turkin ja Pohjois-Afrikan lailla?

Tätä monet, jotka kuuntelevat politiikan populistiääniä, pelkäävät. Ne ennustavat Euroopan katoamisen maahanmuuton kautta. Toiset kuitenkin uskovat, ettei tarinaa ole vielä kirjoitettu loppuun. He tukevat seuraavia uusia aloitteita:

• Awakening Europe kutsuu maailmalta ihmisiä, joilla on eurooppalainen perintö osallistumaan neljä päivää kestävään tapahtumaan Rotterdamin stadionissa ensi kesänä. Siellä tulee olemaan ‘voimallisia saarnaajia’ ja päivittäistä katuevankeliointia Rotterdamissa, minkä jälkeen osallistujat jakaantuvat toiseksi viikoksi evankelioimisryhmiin kahteen kymmeneen maahan ympäri mannerta. GODfest Ministries Inc. on tämän tapahtuman moottori ja sen vetäjänä toimii Ben Fitzgerald, jonka elämä kääntyi vuonna 2002 huumeiden jakamisesta Jeesuksen julistamiseen.

•Revive Europe haluaa kerätä kokoon opiskelijoita ja vasta-valmistuneita Karlsruheen joulun ja uudenvuoden välillä henkilökohtaiseen, yhteiseen ja mantereen laajuiseen herätykseen, joka perustuu psalmi 85:n rukoukseen: Virvoita meidät jälleen…Seminaarit ja työpajat auttavat varustamaan opiskelijoita palaamaan kotiin ja toimimaan skeptisellä ja sekulaarilla kampuksella. Revive Europe on IFESin järjestämä tapahtuma yhteistyössä monen eurooppalaisen verkoston kanssa.

• Europe shall be saved tukee evankeliointia, yhteyttä, rukousta ja palvontaa, vaikka minusta vaikuttaa hiukan epäselvältä, kuinka he haluavat käytännössä saavuttaa päämääränsä, eli 100 miljoonan eurooppalaisen tavoittamisen. Nettisivulta ei paljastu, kuka on toiminnan takana, vaikka vaikuttaa siltä, että mukana on sekä karismaattisia että helluntailaisia ja että liike on avoin kaikille kristityille.

Mikä tahansa Eurooppaan keskittyvä tapahtuma tai ohjelma, joka haluaa edistää evankeliumia ja yhteyttä on tukemisen arvoinen. Tämän kaltaiset aloitteet haastavat ja antavat näkyä potentiaalisille nuorille evankelistoille ja lähetystyöntekijöille.

Kärsivällisyyttä

Kuitenkin teemme hyvin, jos kuulemme Stuart Murrayn varoittavia sanoja siitä, että ‘toivomme ja rukoilemme intohimoisesti herätystä’. Kirjassaan A Vast Minority (2015) Murray ehdottaa, että ‘herätyksen rukoileminen ei ole hyödyllistä, jos toivomme vain paluuta kristikuntaan tai vältämme haastetta oppia elämään ja kukoistamaan kristikunnan jälkeisessä ajassa’. Hänen kirjansa kutsuu eurooppalaista kirkkoa tunnustamaan, ettemme voi palata menneisyyden etuoikeutettuun ja dominoivaan asemaan. Meidän tulee oppia hyväksymään pakkosiirtolaisuutemme maallisessa yhteiskunnassa, samalla tavalla kuin Jeremia kehotti juutalaisia tekemään Babyloniassa: juurtua, elää uskollisesti ja toimia kaupungin parhaaksi.

Olen Murrayn kanssa samaa mieltä. Euroopan kääntäminen ei tule tapahtumaan vain muutaman stadiontapahtuman kautta, vaikka ne ovatkin tarpeellisia tulevan sukupolven haastamiseksi ja näyn antamiseksi. ‘Kärsivällisyys on hyve, jota vaaditaan entiseltä enemmistöyhteisöltä, jolla on kyseenalainen perintö ja joka kamppailee uskottavuudesta vähemmistöyhteisönä,’ Murray kirjoittaa. Hän väittää, että yhteiskunnan luottamuksen voittaminen tulee viemään aikaa, nyt kun yhteiskunta on hylännyt kristikunnan version kristinuskosta.

Murrayn seuraava lause nosti kuitenkin mielessäni kysymyksen: ‘Tulee viemään jonkin verran aikaa ennen kuin länsimaiset yhteiskunnat ymmärtävät kuinka instituutioillamme ei ole hengellisiä ja moraalisia perustuksia, kuinka kulttuurillamme ei ole houkuttelevaa näkyä tulevaisuudesta ja kuinka postmoderni relativismi on puutteellinen suoja ihmiselämälle ja ihmisarvolle.’

Kysymyksiä

Viime kuun aikana olemme muistelleet kolmenkymmenen vuoden tapahtumia, kun kommunismi yllättäen ja odottamatta sortui ja olen miettinyt, voisiko Jumala olla tekemässä jotain odottamatta ja yllättäen uudelleen. Stuart Murrayn kirjan ilmestymisestä lähtien, neljän viimeisen vuoden aikana sekulaarit äänet ovat ryhtyneet ilmaisemaan hengellisten perustusten tarvetta yhteiskunnalle. Viime kuussa LifeSiteNews (4.11.19) julkaisi otsikon: Ateistit hälyttävät: kristinuskon hiipuminen satuttaa yhteiskuntaa vakavasti. Artikkelissa luki, että ‘kristinuskon loitentuessa kauemmas ja kauemmas sivilisaation takaikkunassa, monet älykkäät ateistit ovat alkaneet ymmärtää, että valistus onnistui vain sen takia, että se vaikutti kristilliseen kulttuuriin’.

Douglas Murray (joka ei tietääkseni ole sukua Stuart Murraylle), jonka kirjasta ‘Euroopan outo kuolema’ kirjoitin jokin aika sitten, kutsuu itseään nyt ‘kristityksi ateistiksi’! Hän pohtii, voiko yhteiskunta, joka perustuu valistuksen arvoihin olla edes mahdollinen ilman kristinuskoa. Hänen mukaansa meidän on kenties pakko tunnustaa, että uskoon palaaminen on paras mahdollinen vaihtoehto.

Tämä on oudolla tavalla samalla linjoilla kuin Stuart Murrayn lause, joka seuraa edellä lainaamaani lausetta: ‘On mahdollista että uuden konsensuksen etsiminen kestävän kulttuurin rakentamiseksi voisi sisältää tuoreen katsauksen kristilliseen tarinaan.’

Joten kuulkaamme Stuart Murrayn varoitusta voitonriemuisista

odotuksista ja hänen rohkaisuaan oppia elämään luovina vähemmistöinä ‘muukalaisina’ ja valmistukaamme vastaamaan kysymyksiin, joita pettyneet sekulaarit ihmiset alkavat kysyä siitä, mitä kristillisellä tarinalla on tarjottavana huomisen Euroopalle.

Jos olet opiskelija, Revive Europe olisi mahtava alku!

Nähdäänkö siellä?

Jeff Fountain

Schuman Centren johtaja