Sotkuinen ero

Kyyneleet virtasivat EU:ta tukevien brittiläisten poistuessa Euroopan parlamentista keskiviikkona.

Kun Nigel Farage johti EU-vastaista puoluettaan provosoivissa hyvästeissä, joissa heilutettiin Union Jackia, spontaani tulkinta ‘Auld Lang Synesta’ nousi ympyrän mallisessa kokoushuoneessa.

Pitäisikö vanhat tuttavat unohtaa, heitä koskaan muistella ei saa?

Pitäisikö vanhat tuttavat ja vanhat ajat unhoittaa?

Joillekin perinteisen skottilaisen kansanlaulun laulaminen ilmaisi toivon, että itsenäinen Skotlanti voisi löytää tiensä takaisin Euroopan parlamenttiin.

Mitään merkittävää ei ole tapahtunut siitä, kun Britannia erosi EU:sta viime perjantaina keskiyöllä. Ja kuitenkin, yhtäkkiä kaikki on erilaista. Paluuta ei ole. Erot ovat melkein aina sotkuisia eikä tämä ole poikkeus. Seuraavat yksitoista kuukautta  tulevat olemaan täynnä intensiivisiä ja kiihkeitä neuvotteluja ja ne tulevat määrittelemään, kuinka vaikea tästä Brexitistä tulee. Vuoden 2016 kansanäänestys, joka voitettiin erittäin pienellä äänimäärällä, on mielestäni ääni pehmeän Brexitin puolesta — mutta se ei näytä olevan brittiläisen politiikan tyyliä.

Lapset yleensä kärsivät eniten erosta. Monet nuoret kokevat nyt esteen laajempaan yhteisöön kuulumisesta sen takia, että jotkut heidän maassaan kaipaavat ‘vanhoja kunnon aikoja’, kun Britannia hallitsi meriä.

Liian tärkeä

Kuitenkin Brexit pakottaa meidät kaikki harkitsemaan, millaista Eurooppaa haluamme, ja kristityt harkitsemaan, millaista Eurooppaa Jumala haluaisi. Tämä tehtävä on aivan liian tärkeä poliitikoille jätettäväksi. Se vaikuttaa meihin kaikkiin ja olemme kaikki osallisia.

Brexitin kannattajat ovat oikeassa yhdessä asiassa. Kaikki ei ole kunnossa EU:n sydämessä. Seitsemänkymmentä vuotta sitten tänä vuonna Robert Schuman valitsi antaa Saksalle, Ranskan ikivanhalle viholliselle, anteeksi ja ottaa se avosylin vastaan ehdottamalla Euroopan hiili- ja teräsyhteisöä. Nykyisin hän ei kuitenkaan olisi tyytyväinen kaikesta, jota EU edustaa.

Schuman painotti alusta lähtien, että integraation tuli olla asteittaista; että sen tuli olla läpinäkyvää; ja että sen tuli olla demokraattista. Projektia ei tullut pitää ensisijaisesti taloudellisena ja teknologisena, hän painotti: se tarvitsi sielun.

Vuonna 1992 Jacques Delors, silloinen eläkkeelle jäävä Euroopan komission puheenjohtaja sanoi kansalaisten johtajille sekä poliittisille ja uskonnollisille johtajille seuraavasti: ‘Jos emme ole löytäneet sielua Euroopalle tulevan kymmenen vuoden sisällä — ja sielulla tarkoitan hengellisyyttä ja tarkoitusta — peli on pelattu.’

‘Euroopan Yhdysvallat’

Melkein kaksi vuosikymmentä hänen takarajansa jälkeen, käy yhä ilmeisemmäksi, että Euroopan projektin juuriongelma on sen sieluttomuus, hengellinen köyhyys. Schumanin näky ihmisyydestä oli että ihmiset ovat hengellisiä ja sosiaalisia olentoja — ja hänen työtoverinsa, saksalainen Adenauer ja italialainen De Gasperi, jakoivat tämän näkemyksen. Hänelle ihmisten, ei talouden, tuli olla EU:n keskeinen näky. Euroopan sielu — sen arvojen lähde, sen tarkoitus ja solidaarisuus — oli kristillinen ymmärrys Jumalasta, ihmisyydestä ja todellisuudesta: sen menettäminen merkitsi Euroopan menettämistä. Hänen näkynsä oli ‘kansojen (ei kansakuntien) yhteisö, joka olisi syvästi juurtunut kristillisiin perusarvoihin’.

Moni saattaa yllättyä siitä, että Schuman, Adenauer ja De Gasperi rakensivat perustuksille, jotka Winston Churchill laski ainakin osittain Missourissa maaliskuussa 1946, kun hän julisti, että ‘Stettinistä Itämereltä Triesteen Adrianmerelle on laskeutunut “rautaesirippu” ’. Hän vihastutti venäläiset, sai presidentti Trumanin pois tolaltaan ja sai aikaan epäluottamuslause-esityksen, kun hän provosoivassa puheessaan ehdotti ‘uutta eurooppalaista yhteyttä, josta mikään kansa ei olisi pysyvästi hylkiö’. Kuusi kuukautta myöhemmin Zürichissä, Sveitsissä, Churchill kehitti tätä ajatusta eteenpäin. Lääkkeeksi ‘inhottavien kansallismielisten riitojen sarjalle’, jotka olivat rikkoneet Euroopan rauhan, hän esitti ‘eurooppalaisen perheen uudelleen luomista’. Sille tuli luoda ‘rakenne, jonka alla se voi elää rauhassa, turvassa ja vapaudessa. Meidän tulee rakentaa jonkinlainen Euroopan Yhdysvallat.’ Vain vuosi sodan loppumisen jälkeen Churchill hämmästytti kuulijansa ehdottamalla sovintoa kukistetun Saksan kanssa ja kutsumalla Ranskaa ja Saksaa astumaan kumppanuuteen rakentamaan Euroopan Yhdysvaltojen tapaista rakennetta. ‘Meidän tulee kääntää selkämme menneisyyden kauhuille ja katsoa tulevaisuuteen’.

Meidän täytyy jälleen katsoa tulevaisuuteen. Meidän tulee tunnustaa, että vuosien saatossa tapahtunut siirtyminen hengellisistä perustuksista maallisiin, Schumanin varoituksen mukaan, on heikentänyt kestävyyttä. Sillä kuten arvostettu saksalainen juristi Ernst-Wolfgang Böckenförd huomautti: ‘Liberaali, sekulaari valtio elää olosuhteista, joita se ei voi taata itselleen.’

‘Vahva Eurooppa haasteiden maailmassa’ on Kroatian tämän hetkisen EU-puheenjohtajuudenteema. Mutta vahva Eurooppa tarvitsee tukevat perustukset. Tule mukaan käsittelemään tätä teemaa kanssamme tämän vuoden State of Europe foorumissa Zagrebissa, 8.-9. toukokuuta Schumanin julistuksen 70-vuotisjuhlavuonna.

Jeff Fountain